Ase projektit ja tarinat

 

Tarina ensimmäisen ilmakiväärini hankinnasta

Totean heti alkuun, että mielestäni maailmassa on tarpeettoman paljon ihmisiä, joilla on enemmän varallisuutta kuin minulla. Koska työn, levon, sairauden tai muun syyn takia sitä varallisuutta on siunaantunut minulle edellisiä vähemmän, haluan välttää elämässäni virhehankintoja kuin ruttoa. Tämä pätee myös oman kiväärini hankintaan, josta tarkemmin seuraavassa.

Alussa

oli ilmoitus SMY:n ampumakoulusta. Jotenkin ajatus tarkkuusammunnasta puhutteli minua heti vaikka ensimmäisestä Diana-ilmakostani on jo vuosikymmeniä, eikä se ole pölyn keräämisen lisäksi tehnyt aikoihin juuri muuta. Ei kun kurssille!

Sitten

opeteltiin nöyryyttä ja isolla kädellä. Ampuminen kun ei ole äkkinäisen hommaa vaan on mielestäni mainio cocktail mietiskelyn ja urheilun välimaastosta.Vakuutuin kurssin kuluessa kahdesta asiasta: tässä on harrastusta loppuiäksi ja ampuminen on kivaa. Lisäksi ruuhkaisella pääkaupunkiseudulla ilma-aseammunta on mielekästä koska sitä pääsee harrastamaan pienemmällä säätämisellä kuin ruutiaseammuntaa.

Kurssin kuluessa huomasin surffailevani yhä enenevässä määrin eri ilma-asesivustoilla hakien aktiivisesti tietoa eri lajeista, seuroista sekä välineistä. Hankalaksi tarvikehankinnat tekee uuden harrastajan kannalta tarjonnan niukkuus. Oli häkellyttävää, kuinka vähän tai olemattomasti pk-seudun asekauppiaat panostavat kunnollisiin ilma-aseisiin. Muutaman illan surffailuilla osasin tehdä kysymyksiä joihin nimekkäätkään asekauppiaat eivät puhelimessa osanneet tai välittäneet vastata. Ilmeisesti kysyntää on liian vähän?

SIHRYyn

sijoittamani 20€ jäsenmaksu on ollut järkevintä rahankäyttöäni ikinä. Pääsin puhumaan ja kysymään henkilöiltä, jotka ovat jo harrastaneet ilma-aseammuntaa toistakymmentä vuotta, aseen hankintaan liittyviä seikkoja. Heidän kokemuksensa ja näkemyksensä ovat arvokkaita, sillä kaikkia mokia ei tarvitse toistaa. Edellyttäen, että valitsee mihin itse uskoo, koska vastuu on aina kuulijalla.

Olin aivan täpinöissäni Daystate AirWolf-kivääristä, sillä se sisälsi ehdottomasti eniten haitekkiä kaikista siihen mennessä netistä löytämistäni kivääreistä. Jumankeka, sisäänrakennettu kronometri ja LCD-näyttö, lipas tai kertapanostus jne jne, voiko enempää pyytääkään? Kohkasin tohkeissani valinnastani Sihryn kisoissa Jerrylle, joka hyvin vähäeleisesti kommentoi: ” Osta pois, minullakin on ollut Daystate. Ihan kelpo pelejä mutta jos haluat pärjätä kisoissa, jätä ostamatta. Ne eivät ole tarpeeksi tarkkoja eikä piippuakaan voi vaihtaa.” Voi äiti, miten on mahdollista, kun siinä oli se hieno näyttökin… Ei kun surffaamaan ja lisätietoa hakemaan.

Ampumakoulu

loppui aikanaan ja liityttyäni SMY:hyn sain sieltä seuralta lainaksi omaan käyttööni Feinwerkbau’n vanhan kilpakiväärin, jonka sain asettaa omiin säätöihin ja luottaa että ne pysyvät. Sillä oli mukava vakiinnuttaa harrastusta omaan arkirutiiniin sopivaksi ja vakuuttua edelleen, että ammunta on oikeasti minun juttuni. Ampumakoulun rikkaus oli myös se, että se tutustutti minut ilmahirven (liikkuvan taulun) ammuntaan, johon ihastuin kertavedolla. Hienoa ja kirotun vaativaa hommaa! Vakuutuin, että valitessani omaa asettani, ostaisin kiväärin, joka sallii molempien lajien harrastamisen: 10m rata-ammunnan  sekä ilmahirven. Mahdollisen lukijan tuskaa helpottaakseni voin paljastaa, että se ei lisännyt mielekkäiden vaihtoehtojen määrää kivääreissä.

Kuten TV-kokit totean minäkin; eikä tässä vielä kaikki: innostuin ajatuksen tasolla vielä kolmannestakin ammuntalajista, nimittäin Field Target –ammunnasta josta Sihryn tilaisuuksissa oli puhetta. Ammutaan ulkona, tuulen vaikutuksen alaisena silhuettimaaleihin joiden etäisyys on jotakin 10-50m välillä. Käytetään julkean kookkaita kiikaritähtäimiä joilla haarukoidaan etäisyys maaliin ja sitten kokemusta hyödyntäen kiikarin tarkennuspisteiden avulla  korjataan osumakohtaa ja koetetaan saada silhuetti kaatumaan. Ampuma-asentoja on kolme erilaista jotka vaativat myös fyysistä kuntoa. Koska ulkona tuulee, tarvitaan 5.5mm (0.22) kaliberi eli vaivaton piipun vaihdettavuus, sillä raskaampi luoti lentää ulkoisista häiriöistä vapaammin. Tämä rajoitti kiinnostavien kiväärivaihtoehtojen lukumäärää entisestään.

Kisoissa

joita SIHRY on pitänyt kiitettävän aktiivisesti, huomioni kiinnittyi harrastajien asevalintoihin: lähes joka julli asetteli hellästi ammuntapenkkiinsä omaa Steyr-merkkistä kivääriään mallia LG 100 tai LG110. Laajojen keskustelujen useiden henkilöiden kanssa sekä aktiivisen sähköpostivaihdon perusteella vakuutuin itsekin lopulta siitä, että ase, jota haen, koostuu palapelin osasista kulloisenkin käyttötarpeeni mukaan. Konstruktion on oltava mahdollisimman yksinkertainen jotta se toimisi luotettavasti.

Tarpeeni

koostui seuraavista, vaihdettavista komponenteista: ase jossa 4.5mm piippu 10m Match-ammuntaan sekä ilmahirveen. Tarvittava tähtäin edelliseen on diopteri ja jälkimmäiseen 3-dot kiikaritähtäin. Lisäksi Field Target –ammuntaan 5.5mm piippu, joka edellyttää aseeseen voimakkaampaa iskuria sekä iskurin jousta että nopeudensäätösarjaa, jolla raskaampi luoti saadaan  suuremmalla nopeudella (muistathan lukion fyssasta, että nopeus on vektorisuure: sillä on sekä suunta että suuruus kun vauhdilla on vain suuruus!) liikenteeseen. Ilman kulutuksen kasvu on näillä kalibereilla dramaattinen: kun 4.5mm kuteja ammut yhdellä aseen säiliöllä n 370kpl niin täydellä teholla voit ampua 5.5mm luoteja n 40 kpl! Ilmaa kuluu. Täyttöpullon on hyvä olla völjyssä.

Näiden speksien selvittäminen oli edellyttänyt intensiivistä puolen vuoden jaksoa elämässäni, sillä vastaajia ei Suomessa ole vaivaksi asti ja sen lisäksi pitää päättää, mitä itse haluaa ja arvostaa. Varo, sillä sinä voit saada sen!

Oma valintani oli lopulta Steyr LG110 RunningTarget  Connect , vasenkätisellä virityksellä. Siihen optioina diopteritähtäin, nopeudensäätösarja, vankempi iskuri&jousi, 3-dot kiikaritähtäin, 5.5mm piippu, 10-50x/60 kiikari, 300bar 8l sukeltajanpullo varasäiliöksi, puhdistussarja sekä moninainen määrä erimerkkisiä luoteja hakemaan aseeseen parasta käyntiä.

Himmeleiden hankinta on pitkällä ja loputkin tulevat ostoon lähikuukausina. Oleellista on saada nyt oma ase itselleen sopiviin säätöihin (laukaisu, ergonomia, tähtäimet) ja saada rutiinia ammuntaan että näkemys omaan aseeseen parhaiten sopivista luodeista selkiintyy. Kuulemma muutaman kymmenen tuhannen kudin jälkeen alkaa tulla mielipiteitä.

Ostopaikkoja kannattaa aktiivisesti googlata ja kysellä. Myös netistä ostaminen onnistuu vaivatta, mutta niissä tulee huomata eri maiden vientirajoituksia. Esimerkiksi Englannista ei toimiteta yli 7.5J tehoisia kiväärejä eikä kiikaritähtäimiä, Hollannista voi taasen tilata mitä hyvänsä. Tarjouksista tekee näissäkin säästöjä, normaalihinnat ovat aika lähellä toisiaan eri maissa.

Summa

summarum: oman aseen osto on vakava paikka, sillä todennäköisesti vaihdat sitä harvemmin kuin tyttöystävääsi. Toki se tulee halvemmaksi kuin jälkimmäinen. Hae tietoa, rupattele ihmisten kanssa sekä lue aktiivisesti nettiä värilliset silmälasit päässä, sillä se on täynnä myös tarkoitushakuista epätietoa. Kun lopulta päädyt omaan aseeseesi, ole valintaasi tyytyväinen ja keskity ammuntaan. Vasta kun olet taidoiltasi kasvanut ulos nykyisestäsi kannattaa ostaa parempi. Sillä taidokkaasti ampuminen (ja veljensä peseminen kisoissa) on lopulta se juttu, kiväärit ovat vain työkaluja sen toteuttamiseen.

Tavataan radalla ja nauretaan kimpassa kisojen jälkeen!

 

Timo Sillanpää